Tammikuun 17. päivä... ulkona märkää ja pimeää, talvesta ei tietoakaan. On sadellut vettä, suuria räntä riekaleita ja tihkuttanut ihan muuten vaan epämääräisiä hitukoita.
Puutarhakansioiden selaaminen auttaa vähän, aurinkoiset kuvat ja energiset värit välittävät aavistuksen kesästä ja toivosta että tämä pimeys kuitenkin joskus loppuu.
Viime kesänä kasvatin jättiläisauringonkukkia. Ja niin uskomatonta kuin voikin olla, en muistanut juuri niistä kuvaa ottaa. Ne kasvoivat huikeat liki neljä metriä pitkiksi (suurimmat) ja parhaimmassa oli nuppuja ja kukkia yhtäaikaa yhteensä 23kpl. Varretkin olivat reilusti ranteeni paksuisia. Kun ajattelee kuinka mitättömän pieni sen siemen on ja mitä siitä tulee yhden kasvukauden aikana, ei voi kuin ihmetellä. Sitä voisi sanoa jo luomumikrosiruksi.
Auringonkukissa on iloenergiaa huikeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti