Voi minuu...

.. vaikka vettä sataa taivaan täydeltä ja pihahommat on ihan vaiheessa, tilasin vielä lisää kukkasipuleita alennuksesta.

Tosin näitä en ulos edes yritä laittaa, vaan ruukkuihin kevättä odottelemaan.

Sinililjoja, kultasahrameita ja valkeita kerrottuja helmililjoja... ihania pieniä kaunokaisia, joiden toivon kukkivan kuistin ikkunoilla maaliskuussa.

Kuvat on Korpikankaan sivuilta lainattuja.

Sarin innoittamana hain myös kielon juurakoita metsästä. Ne on vielä istuttamatta ja siksi laitankin tähän ihanaakin ihanamman kuvan kieloista, jotka Sari on kuvannut Helsingin Talvipuutarhassa. Todennäköisesti eivät nämä minun tule olemaan näin upeita, mutta toivottavast niistä jotain vihreää kasvaa kuitenkin. :)

Tuossa linkissä Sarin joulublogin juttuun on myös ohjeet kielojen kasvatukseen. Sieltä löytyy myös paljon muutakin ihanaa.

En ole unohtanut...

... vaikka aika kauan tässä on jo vierähtänyt aikaa.
Nimittäin siitä kun sain Tuija K:lta kauniin tunnustuksen.
Silloin oli vähän sanat hukassa, Pikku Koira oli juuri lähtenyt Sateenkaarisillalle ja olin väsynyt töistä ja surullinenkin.

Paljon ihania postauksia jäi tuolloin lukematta ja olenkin nyt lukenut monia blogeja näin viiveellä. Kommentoiminen on ollut vähäistä juuri siksi ja osittain sen takia ettei bloggeri ole toiminut niinkuin pitäisi.

Kauniita blogeja on kovin paljon, minunkin suosikkilistallani niitä on jo vissiin muutama kymmenen. :) Olen taas vähän tuhma enkä nimeä tässä ketään erikseen.
Kaikki blogiystäväni ovat tämän ansainneet. ♥

Mennyttä, olevaa ja tulevaa...

Kun luin edelliseen postaukseen tulleita kommentteja, kiitos niistä, tuli mieleeni runo jonka ystäväni Raili kirjoitti minulle muutama vuosi sitten. Olimme asuneet täällä silloin vasta yhden kesän mutta puutarhaa oli kunnostettu jo hyvän matkaa.. Olemme kirjoittaneet toisillemme monia runoja niin että toinen on vastannut runolla ja näin nämä menee...

Mitä ajatteli...

Mitä ajatteli nainen kylväessään,

sadat siemenet unikoiden?

Mitä tunsi hän ruusuja laittaessaan,

viereen kauniiden kärhöjen noiden?

Hän tunsiko ihollaan auringon,

aistiko meren suolaisen tuoksun?

Ruusut huumasivatko kauneudellaan,

hän unohtiko ajan juoksun?

Hän ajatteli päiviä menneitä,

ajatteli sitä hetkeä.

Hän ajatteli uuden elämän rakentaa,

jatkaa aloittamaansa ihmeellistä retkeä.

Uskoi lujasti nainen unelmiinsa,

niiden eteen teki hän työtä.

Uskoi hyväksi kaiken muuttavansa,

kasvoi rakkaus unelmien myötä.

Tunsi auringon lämmön ja meren suloisen tuoksun.

Tunsi sydämessään kauneuden ilon.

Tahtoi säilöä kesän ja tuoksut sen,

tahtoi vangita auringon kilon.

Niitä talvella sitten katsella vois,

kylpeä tunnuissa niiden.

Muistaa lämmön ja surinan kimalaisten,

muistaa pihakaivonsa hiiden.

Sellaisia ajatteli nainen kylväessään,

sadat siemenet unikoiden.

Ruusuissaan rakkauden taimia istutti hän,

toivoi kasvavan suureksi noiden.

Meri vielä on paikallaan vuosien jälkeen,

kun naisesta enää on muistoja vain.

Toivoo et´ joitakin ruusuja myös,

muistuttaen onnesta, jonka täällä hän sai.

Haikeutta ilmassa...

Joskus kauan, kauan sitten,

joku tämän talon entinen emäntä, haki tältä kaivolta vettä.

Katseli näitä samoja puita ja pensaita, jotka silloin olivat paljon pienempiä.

Ehkä hän kurkisti tästä ikkunasta rakkaaseen puutarhaansa,

kuopsutti tällä pikku kuokalla huolella vaalimaansa yrttitarhaa...

Nyt minä hoidan tätä maatilkkua lämmöllä ja rakkaudella,

säilytän hänen vanhoja tavaroita aarteinani ja toivon...

toivon, että hän tuolla jossain, ajan takana,

näkee ja on iloinen että tätä paikkaa taas hoidetaan ja rakastetaan.

Suunnitelmia ja ideoita...

Tilasin eilen jo joulua ajatellen amarylliksen sipuleita ja joululehdet. :)

Vaikka vielä ulkona kukat kukkii ja puutarhassa voi syödä omenoita ja karhunvadelmia, pian ollaan jo joulu viikolla... :)
ps. 75 yötä jouluun. ♥
(kukkien kuvat Exotic Garden)

Hetki vielä aikaa ennenkuin harmaus valloittaa maisemat :)

 Kaunishan harmaakin on, silti vähän huokailuttaa näitä sävyjä katsellessa... kohta ne ovat muisto vain.

Ajatukset karkaavat jo ensi kevääseen sipuli-istutuksia laitellessa. Tälle päivälle onkin jonkinmoinen urakka tiedossa. Pikkusiskoltani sain synttärilahjaksi ihanan pienen kasvihuoneen. Sitä varten laitan lumikelloja ruukkuihin. Ne näyttävät varmastikin hurmaavilta maaliskuussa ansarissa kukkiessaan. Kranssin olen tehnyt parsan oksista ja koristellut kasvihuoneen ympärillä olleella lahjanarulla ja kortilla. :)

Miten niin Suomen kesä on lyhyt...?

Vihdoinkin sain itsestäni irti lähteä kuvaamaan puutarhaa. Kiertelin eilen ympäriinsä katselemassa mitä kukkivaa sieltä vielä löytyisi, onhan jo lokakuuta eletty viikon verran. Ja löytyihän sieltä. :)

Ensimmäiset kukat avautuivat huhtikuussa eli kukintaa on kestänyt noin seitsemän kuukautta. Ellei lumi sada maahan ihan kohta, riittää kukkia vielä pitkälle eteenpäin. Orvokit ovat suorastaan riehaantuneet kukkimaan ja noin triljoona siemenistä itänyttä pikkuruista taimea jää odottelemaan ensi kesää.

Tässä ei edes ole kaikki kukassa olevat, sään salliessa kuvaan huomenna loput.

Vaikka kesää ei ehkä ole enää jäljellä, ei se ole vielä kokonaan kadonnutkaan...

Kesä on mielentila... eikös vain? :)