torstai 29. joulukuuta 2011

Aika huilata :)

Puutarhablogi hiljenee vähäksi aikaa ja touhut siirtyy TÄNNE  tuunailublogin puolelle.
Aivan pianhan on uusien suunnitelmien, siementilausten ja taimikasvatuksen aika.
Jos kuitenkin Puutarhassa jotain erikoista tai muuten vaan mainitsemisen arvoista tapahtuu, kirjoitan siitä tietenkin.
 Nyt siellä näyttää vähän surulliselta. Tapaninpäivän myrsky nosti veden tosi korkealle ja puolet puutarhasta oli veden alla. Nyt vesi on laskenut eikä mitään vahinkoja meille tullut. Naapurissa kastui varasto jälleen, sillä näitä meren nousuja sattuu näköjään vähintään joka toinen vuosi.


Vesi vasta nousemassa.
Tästä vesiraja siirtyi taloon päin vielä noin 10m.
Myrsky siis tuli ja meni, tuuli kääntyi ja vähän jäähdytti ilmaa. Niin kauan kuin tuuli kävi mereltä, oli lämmintä 6 astetta. Seuraavana päivänä lämpö nollassa. Vesi laski, mutta illalla alkoi kova tuuli jälleen. Mie sitten sitä jyrinää aikani kuuntelin ja lopulta menin kameran kanssa pihalle. Kaunista voi olla pimeässä ja myrskyssäkin, vai mitä? :)

tiistai 6. joulukuuta 2011

Siis niin satumaista!


 Siivoilin lintujen sapuskapaikkaa ja laitoin siemenpussien säilytyslootaksi vesisäiliön, jonka ostin kirpparilta vuosi sitten. Se on kivä kököttämässä potkukelkassa, sillä usein käyn laittamassa ruokaa lintusille heti kun tulen kotiin. Nyt ei tarvitse edes sisälle mennä kun kaikki tarvittava on siinä käden ulottuvilla.


Aurinko pilkistelee aina välillä. Valon ja varjon leikki on viehkeä ja jos kulkee silmät avoimina, eikä pää painuksissa synkän ja vetisen alkutalven takia, näkee paljon kaunista ja sanoisin jopa satumaisia näkymiä.


Vanha kaivonkansi alkoi olla jo matkansa päässä mutta en antanut sitä hajottaa. Se on koristeena saanut sammaloitua jo pari vuotta ja siitä on tullut entistä kauniimpi. :)
Jonain päivänä se lysähtää lopullisesti maahan, mutta sitä ennen se tarjoaa vielä monille, monille pikku- ja vähän isommillekin ötököille pesä- ja turvapaikan.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kun kesä on enää muisto vain...


... sen kauneus säilyy silti.


Muistoissa piileekin sen salaisuus...


... ja varjoissa voit nähdä ja tuntea kesän tuoksun ja tunnelman. Laventelin kuihtuneet kukat, ruusun aukeamatta jääneet nuput...


... lämpimän illan kiireetön hetki.


Eikä se puutarha ole vielä kovasti paljon hiljentynyt. Sini- ja talitiaiset siellä tirskuvat edelleen. Laitoin niille Bed&Breakfast paikan. Yön tai räntäsateen ajaksi voi pujahtaa pönttöön ja kuvun saa täyteen heti herättyään.


Puuhamaan pöydän päällä kököttää edelleen päivävarjo. Saatanpa jättää sen sinne koko talveksi. Tirpat voivat istua sen tukipuilla jos sataa tai kun odottavat vuoroaan ruoka-astialle.


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Sokerihuurrettu :)

Ensimmäinen pakkaspäivä täällä valkeni varsin hurmaavana. Kaikki, pieninkin heinänkorsi mukaan lukien, oli kauniin huurteen peitossa. Olin lähdössä tyttären luo kylään, mutta ensin piti tehdä kierros puutarhassa.


Lampi oli saanut ohuen jääkannen ja rannan kasvit oli puuteroitu pölysokerilla.


Pihakeittiön ikkunat olivat peittyneet jäiseen pitsiin, kuurankukkiin ja höyheniin.


Keltavadelma oli viimein päättänyt marjomisurakkansa ja kauniina nyökytteli sekin huurteisena auringonpaisteessa.


Viimeiset lyhtykoisonkukinnot pirteän oransseina tuovat väriä jo nukkuvaan kukkamaahan.


Tätä en ollut huomannutkaan. Soihtuköynnös oli pukannut vielä yhden kukan. :)


Ruusut ja niiden kiulukat.. huoks.. kauniita ympäri vuoden.


Matkalla oli sumua, joskus vähän....


... sitten taas vähän enemmän...


... ja välillä aurinko paistoi kirkkaasti pienen pätkän.


Metsänreunan heinikko sai painamaan jarrua kiivaasti.


Miljoona triljoona kristallia ja timanttia välkkyi auringossa...



... sateenkaaren kaikissa väreissä...


... ja jopa auronrenkaan jättämästä, vedentäyttämästä painanteesta oli tullut kaunis taideteos.


Maisema oli kuin satumaasta ja oli vaikeaa jatkaa matkaa. 
Perille pääsin lopulta kuitenkin, tosin melkein tunnin myöhässä. :)

PS. KUVAT KANNATTAA KLIKATA JA KATSOA ERIKSEEN.



sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Marjoja marraskuussa :)


En muista että olisin marraskuussa mansikoita ja vadelmia maistellut omasta puutarhasta. Tänä vuonna niin tosiaankin olen tehnyt. Aikaisemmin surkuttelein että keltavadelmassa on paljon raakileita näin myöhään syksyllä, eikä silloin tullut mieleenikään että ne lähes kaikki ehtisivät kypsyä! Karhunvatukastakin on saatu jokunen kypsä marja, ja mansikka kukkii ja kasvattelee raakileitaan ihan täyttä päätä. :)



Kasvihuoneessa talitintit pitävät kokouksiaan. Ne pääsee sinne pienestä raosta räystään alta. Ensin se harmitti, mutta sitten ajattelin kuinka suloinen niiden on siellä kökötellä jos sataa ja tulee ja keväällä saan kyllä puutarhaletkulla suihkuteltua tirppojen kakat pois. Ripustelin pari tuunaamaani lintupönttöä yökortteeriksi lintusilleni samalla kun laitoin ruokintapaikkaa kuntoon. Kaksi pönttöä olisi vielä ja niillekin pitää keksiä paikat. Keväällä ne laitetaan sitten ihan puihin niinkuin kuuluukin.


Ruusutarha näyttää minusta somalta edelleenkin. Siemenistä kasvattamani Bengalinruusut kukkivat vielä kauniisti ja jokunen neilikkaruusun kukkakin on vielä jäljellä.


Puutarhamyymälän alesta ostin koristeomenapuun. Sen istutin keskelle Ruusutarhaa ja ympärille kesän ruukuissa kasvaneet miniruusut ja paljon, paljon valkeita narsisseja. Keväällä ne kukkiessaan ovat kauniit yhdessä ja ehtivät kukkia ennenkuin ruusut siellä sitten aloittavat. Eikä siihen ole kuin 6kk! :)



Parina päivänä olen haravoinut pihalla. Ulkohommat onkin olleet ihan retuperällä viikkotolkulla, kun en ole voinut enkä jaksanut tehdä mitään ylimääräistä töiden lisäksi. Paljon en nytkään voi yhtämittaa hommailla, saikulla olen vielä viikon verran, mutta on ollut ihana puuhastella hissukseen ja kulkea kameran kanssa ympäriinsä. 


Vielä ei ole kiirettä lumella eikä pakkasella, nautitaan täpöillä tästä kukkivasta marraskuusta! :)


maanantai 24. lokakuuta 2011

Tunnustus

Sain tämän tunnustuksen  Sarilta jo jokin aika sitten, ja kaikessa kiireessä meinasin sen unohtaa.
Vaikka en tätä jatkakaan, kiitän siitä kauniisti ja arvostan kyllä. 


Sarin blogi on ehdottomasti suosikkilistani kärkisijoilla. Monen monta kertaa on juuri sieltä löytynyt idea, joka on vienyt sitten myös minut mennessään (mm. kielojen kasvatus). 
Pitkään on nyt elämänmeno ollut sellaista, etten ole paljonkaan ehtinyt/jaksanut lukea, enkä kommentoidea sitäkään vähää toisten blogeihin. Kunhan tästä syksy etenee vielä niin toivottavasti saan aikaiseksi täällä blogistaniassakin vähän enemmän.

Tuohon haasteeseen kuului kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään... 
mitähän kertoisin sellaista mitä ette jo tiedä... hmmm...

1. Juon usein kylmää kahvia. Ihan vaan siksi että unohtelen kahvimukini milloin mihinkin.

2. Ajan auton bensatankin lähes aina niin tyhjiin, että viimeiset kilometrit pikkuautoni kulkee pelkällä hajulla.

3. Saatan tuhlata viimeiset rahani puutarhamyymälässä ihan surutta.

4. En yhtään tykkää tälläytyä.

5. Rakastan villasukkia ja ylisuuria villapaitoja.

6. Rasvailen kantapäät ryppyrasvalla ettei se ehdi vanhentua, sillä naamaani en sitä muista laittaa. Sitäpaitsi eteenpäin menoon ei vaikuta ruttunen naama, kipeet jalat sitävastoin kyllä.

7. Siivoan enemmänkin fiilispohjalta kuin tarpeen mukaan.

8. Pohdin monesti sitä että mahdanko koskaan kasvaa ihan aikuiseksi... ja haluanko edes?



tiistai 18. lokakuuta 2011

Amarylliksen vuosi

Viime jouluna punainen, tavallinen amaryllis (sai nimekseen Tyyne) kökötti keittiön sivupöydällä aika mitään sanomattoman näköisenä, kaupan "koristelemassa" ruukussaan. 
Hetken mielenhäiriössä olin sen ostanut, enkä vieläkään ymmärrä miksi. Kaunis se ei meille tullessaan ollut, ja vaikka yleensä aina puran kaikenmaailman kiilto- ym paperit kukkien ympäriltä jos niitä sattuu tulemaan, nyt se vain jäi noin. Ylisuuret kukat näyttivät minusta jotenkin keinotekoisilta ja liian täydelliseltä sotilaallisen suorassa tököttäessään.


Tammikuussa se kukki aina vaan. 
Olin siirtänyt sen olohuoneen ikkunalle ja vapauttanut viimein kääreistään. :)


Helmikuussa se kasvatti vielä uuden kukkavanan ja viihtyi hyvin yhdessä perhosorkidean ja herneenversojen kanssa. Tässä se näyttää jo varsin kauniilta kun se on kasvanut vinoon ja alkaa näyttää oikeaa luontoaan.


Maaliskuussa siirsin sen itäikkunalle sain paulioiden vieruskaveriksi, enkelinpasuunoiden taakse. Siellä se ihan tyytyväisenä oleili (vaikken sitä juurikaan edes kastellut) siihen asti kunnes...


... yöpakkasten loputtua pääsi pikkuisten taimivauvojen kanssa kuistille paistattelemaan päivää.
Kun sitten kasvihuone valmistui, siirsin sen kasvihuoneen kuistille. Sillä se vietti kesän vieruskaverit vaihtuen. Alakuvassa se kurkistelee köynnösruusujen ja amppelimansikan rönsyjen takaa.


Kun ilmat viileni, siirsin sen ensin sisälle kasvariin, sitten taas talon lämpimälle kuistille, ja nyt se muutaman viikon huilittuaan, on tässä.
Valtavan pullukkana ja napakkana ja sillä on ihan mahtavat juuret. Istutin sen uudelleen tänään aika paljon suurempaan ruukkuun kuin uudet sipulit jotka hankin tänä syksynä.


Tässä uudet tulokkaat. :)


Näitä ihanuuksia nyt sitten odottelen kasvavaksi. Saa nähdä millainen vuosi niillä tulee olemaan edessään!


Ehkä kuitenkin eniten jännään ja odotan millainen kaunotar Tyynen upean sipulin sisällä piilotteleekaan... vai tuleeko sieltä minkäänmoista kukkaa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan... 





torstai 13. lokakuuta 2011

Lokakuun ihanainen aurinko :)


Lokakuussa auringonpaiste on yhtä ihana kuin keväällä. Sanoisin jopa ihanampi, sillä tietoisuus siitä että pian on pimeääkin pimeämpää, saa auringonvalon näyttämään ja tuntumaan aarteelta jota on vähän ja joka vähenee vain mitä pidemmälle syksy etenee.


Rakastan syksyä, kaikkea siinä ja uskallan sanoa että jopa sadetta ja harmautta. Peltikattoa rummuttava sade ja paukuttava tuulikin kuulostavat korvissani mukavilta. Villasukat jalassa, oman kodin suojassa ja lämmössä nuo äänet ovat parasta meditointimusiikkia.


Sanomattakin on selvää että nämä aurinkoiset, kullankimalteiset päivät, kun kostea puutarha on kuin aarrearkku kaikissa jalokivien väreissä välkkyessään, ovat harmaita päiviä energisempiä. 



Sellaisina päivinä pitääkin ahnehtia silmillään ja sielullaan värien voimaa säilöön niitä tummia ja harmaita päiviä varten jotka ovat tulossa. Silloin voi halutessaan vain silmät sulkemalla palata värien kyllästämään hetkeen, ja antaa auringon kimalteen virrata koko kehoon ja mieleen. 


Eilen sain istuteltua viimeisiä pensaita ja köynnöksiä jotka ovat odotelleet jo ihan luvattoman kauan maahan pääsyä. Tänään pitää vielä urakkaa jatkaa ja piilottaa kauhia kasa tulppaanin sipuleitä. Kaikkiaan niitä oli yli 400, mutta pikkusipulit ja osa tulppaaneista on jo laitettu.
Kasvimaa, joka oli tänä vuonna ennätyssuuri, muuttaa muotoaan jälleen. Ruusukaalit kasvoivat ihan järkyttävän suuriksi, mutta tekivät vain muutaman sormenpäänkokoisen ruusun. 


Ananaskirsikat joita riitti kasvimaalle myös, kasvoivat pensaiksi joita oli ihan vaikea katkoa, mutta marjoja ei niihin tullut kuin muutama hassu. Muutenkin kaikki meni vähän samansuuntaisesti. Kaikki kasvoivat ihan hurjasti mutta sato jäi naurettavan pieneksi. Liikaa typpeä en ole laittanut, sillä en ole lannoittanut lainkaan. Luomuilija kun olen ja tää maa on tämmöstä että kasvattaa ihan ittestään... no, kasvattaa mitä kasvattaa. :)

Nyt siis kaalipenkissä kasvaa Goji marjoja, porkkanapenkissä kököttää rivi viinirypäleitä ja paprikapenkin täyttää mansikat ja kukat. Siinä missä kesällä piti kasvaa valkosipuleita (ne hävisivät ihan olemattomiin, ei varsia eikä mukuloita missään) kasvaa nyt kaunis rivi laventelia ja sitruunamelissaa ja hernepenkissä sikuria.
Kukkia, marjoja ja yrttejä, niitä laitan ensivuonna lisää, ja lopetan hölmöilyt noiden juureksien kanssa kun eivät ne kerran täällä halua kasvaa. 


Maissitkin jouduin syömään ihan yksinäni, niin että niitäkään en enää laita, vaan niiden tilalle 20 metriä pitkän rivin... vaikkapa hmmm... *miettii* vaikka auringonkukkia ja ruusupapuja sekaisin!