tiistai 22. marraskuuta 2011

Kun kesä on enää muisto vain...


... sen kauneus säilyy silti.


Muistoissa piileekin sen salaisuus...


... ja varjoissa voit nähdä ja tuntea kesän tuoksun ja tunnelman. Laventelin kuihtuneet kukat, ruusun aukeamatta jääneet nuput...


... lämpimän illan kiireetön hetki.


Eikä se puutarha ole vielä kovasti paljon hiljentynyt. Sini- ja talitiaiset siellä tirskuvat edelleen. Laitoin niille Bed&Breakfast paikan. Yön tai räntäsateen ajaksi voi pujahtaa pönttöön ja kuvun saa täyteen heti herättyään.


Puuhamaan pöydän päällä kököttää edelleen päivävarjo. Saatanpa jättää sen sinne koko talveksi. Tirpat voivat istua sen tukipuilla jos sataa tai kun odottavat vuoroaan ruoka-astialle.


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Sokerihuurrettu :)

Ensimmäinen pakkaspäivä täällä valkeni varsin hurmaavana. Kaikki, pieninkin heinänkorsi mukaan lukien, oli kauniin huurteen peitossa. Olin lähdössä tyttären luo kylään, mutta ensin piti tehdä kierros puutarhassa.


Lampi oli saanut ohuen jääkannen ja rannan kasvit oli puuteroitu pölysokerilla.


Pihakeittiön ikkunat olivat peittyneet jäiseen pitsiin, kuurankukkiin ja höyheniin.


Keltavadelma oli viimein päättänyt marjomisurakkansa ja kauniina nyökytteli sekin huurteisena auringonpaisteessa.


Viimeiset lyhtykoisonkukinnot pirteän oransseina tuovat väriä jo nukkuvaan kukkamaahan.


Tätä en ollut huomannutkaan. Soihtuköynnös oli pukannut vielä yhden kukan. :)


Ruusut ja niiden kiulukat.. huoks.. kauniita ympäri vuoden.


Matkalla oli sumua, joskus vähän....


... sitten taas vähän enemmän...


... ja välillä aurinko paistoi kirkkaasti pienen pätkän.


Metsänreunan heinikko sai painamaan jarrua kiivaasti.


Miljoona triljoona kristallia ja timanttia välkkyi auringossa...



... sateenkaaren kaikissa väreissä...


... ja jopa auronrenkaan jättämästä, vedentäyttämästä painanteesta oli tullut kaunis taideteos.


Maisema oli kuin satumaasta ja oli vaikeaa jatkaa matkaa. 
Perille pääsin lopulta kuitenkin, tosin melkein tunnin myöhässä. :)

PS. KUVAT KANNATTAA KLIKATA JA KATSOA ERIKSEEN.



sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Marjoja marraskuussa :)


En muista että olisin marraskuussa mansikoita ja vadelmia maistellut omasta puutarhasta. Tänä vuonna niin tosiaankin olen tehnyt. Aikaisemmin surkuttelein että keltavadelmassa on paljon raakileita näin myöhään syksyllä, eikä silloin tullut mieleenikään että ne lähes kaikki ehtisivät kypsyä! Karhunvatukastakin on saatu jokunen kypsä marja, ja mansikka kukkii ja kasvattelee raakileitaan ihan täyttä päätä. :)



Kasvihuoneessa talitintit pitävät kokouksiaan. Ne pääsee sinne pienestä raosta räystään alta. Ensin se harmitti, mutta sitten ajattelin kuinka suloinen niiden on siellä kökötellä jos sataa ja tulee ja keväällä saan kyllä puutarhaletkulla suihkuteltua tirppojen kakat pois. Ripustelin pari tuunaamaani lintupönttöä yökortteeriksi lintusilleni samalla kun laitoin ruokintapaikkaa kuntoon. Kaksi pönttöä olisi vielä ja niillekin pitää keksiä paikat. Keväällä ne laitetaan sitten ihan puihin niinkuin kuuluukin.


Ruusutarha näyttää minusta somalta edelleenkin. Siemenistä kasvattamani Bengalinruusut kukkivat vielä kauniisti ja jokunen neilikkaruusun kukkakin on vielä jäljellä.


Puutarhamyymälän alesta ostin koristeomenapuun. Sen istutin keskelle Ruusutarhaa ja ympärille kesän ruukuissa kasvaneet miniruusut ja paljon, paljon valkeita narsisseja. Keväällä ne kukkiessaan ovat kauniit yhdessä ja ehtivät kukkia ennenkuin ruusut siellä sitten aloittavat. Eikä siihen ole kuin 6kk! :)



Parina päivänä olen haravoinut pihalla. Ulkohommat onkin olleet ihan retuperällä viikkotolkulla, kun en ole voinut enkä jaksanut tehdä mitään ylimääräistä töiden lisäksi. Paljon en nytkään voi yhtämittaa hommailla, saikulla olen vielä viikon verran, mutta on ollut ihana puuhastella hissukseen ja kulkea kameran kanssa ympäriinsä. 


Vielä ei ole kiirettä lumella eikä pakkasella, nautitaan täpöillä tästä kukkivasta marraskuusta! :)