lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kadonnut Ruusutarha osa 3.

Ruusutarha näyttää päivä päivältä kauniimmalta... astukaa sisään olkaa hyvä... :)







perjantai 29. kesäkuuta 2012

Pionit, kukkien Ruhtinattaret!

 Ensimmäisenä minulla kukkii siis tämä.
Matala ja yksinkertainen, ilmeisesti Kuolanpioni.
Kokoero näkyy kuvassa hyvin. Matala on reunassa ja korkeammat takana.


Seuraavana tumma ja suuuurikukkainen,
keskikorkea Kiinanpioni jonka nimeä en tarkemmin tiedä.






Kolmantena on kukassa korkea tumma pinkki jossa on ohuet varret ja kamalan painavat kukat. Päivävarjo siirtyy aina kukintavuorossa olevan suojaksi. Ei hakkaa sade, eikä polta aurinko ja kukat kestävät kauemmin.



 Sitten tämä huikea vaalenpunainen, jossa on tummia pilkkuja, kuvissa ei niitä vaan nyt satu kunnolla näkymään. Tällä hetkellä nämä ovat nuppuja vielä, tämä kuva on viime kesältä.
  






 Nuppuinen on sitten vielä ihan pikkuisena taimena ostamani persikan värinen joka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Jännityksellä odotan millainen kaunotar siitä tulee.


Uutena tänä vuonna muutti tarhaani Tillipioni mutta se muutosta suivaantuneena kuivatti nuppunsa. Elossa se kuitenkin on ja näyttää voivan hyvin.






keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kadonnut Ruusutarha osa 2.


Suviruusut on parhaimmillaan, tuoksu leviää pitkälle ja siihen yhtyvät juhannusruusujen ja lupiinien tuoksu. Penkin alle laitoin vanhan räsymaton ettei tarvitse painavaa penkkiä siirtää ruohonleikkuun takia.


Narsissien ja koristeomenapuun jälkeen kukkivat tarhan keskellä ihanaiset laukat. Miniruusut siinä vierellä ovat vasta nupulla.



Juhannusmorsian kukkii tänä vuonna runsaimmin kuin koskaan. Se on vaaleampi kuin Suviruusu ja hennompi kasvutavaltaan.


Tummanpunainen juhannusruusuni on vielä aivan pieni ja sen ympärillä miniruusut turvaavat sitä. Pikkuisessa on kuitenkin nuppuja jo kuusi, joista yksi ehti aueta tähän.


Lintusten juoma-asia on pesty ja laitettu puhdasta vettä.
Ruusutarhan laidalla (näkyy tuossa taustalla) on kärhöjen peittämä radiomaston pätkä ja sen keskellä Mustarastaan pesä.
Voi ihanuus sen laulua...



Juhannusruusutkin jaksavat vielä kukkia, sillä ne olen istuttanut puolivarjoisaan paikkaan Puuhamaan reunalle. Siellä ne kukkivat lähes kaksi viikkoa pidempään kuin naapurissa auringonpaahteessa. :)


Ihan valmis ei siivous Ruusutarhassa vielä ole. Vähän rajauksia vielä tehtävä ja nurmi ajettava. Nyt kuitenkin sataa vettä ja ukkonen jyrisee... ja mie nautin vapaapäivästä ja sateen ropinasta peltikattoon.

Kadonnut Ruusutarha

Muistatteko Frances Hodgson Burnettin kirjoittaman tarinan The Secret Garden?
Satu, ja siitä tehty elokuva, pyörivät mielessäni kun vihdoin ja viimein pääsin etsimään kadonnutta Ruusutarhaani. En ole käynyt siellä kuin viimeksi silloin kun narsissit kukkivat ja se oli todella kadonnut lähes näkyvistä.


 Alkukesän remontti- ja rakennusprojektit on vieneet ajan aika tarkkaan töiden lisäksi. Niiden lisäksi olen myös vähän kouluttanut itseäni "pysymään asiassa". Toisin sanoen keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Tapanani on harmillisesti nyppiä vähän sieltä täältä, eikä näkyvää jälkeä tahdo saada aikaiseksi sitten mihinkään. Niinpä olen Ruusutarhan(kin) kohdalla sulkenut silmäni ja yrittänyt kiireellisyysjärjestyksessä saada puutarha- ym hommia tehdyksi, alusta suurinpiirtein loppuun.
Nyt alkoi olla jo kiire tällä sillä Ruusut alkoivat jo availla nuppujaan heinikon keskellä...










Seuraavassa postauksessa sitten kuvia siitä kun Ruusutarha herää henkiin...


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kuritonta menoa!

Puutarhassa kaikki on riehaantuneet semmoiseen kasvuun etten saa siellä enää mitään kuria aikaiseksi. Ennätyspituuksia ja -leveyksiä mittaillaan lähes joka päivä. Miehen Äidin ojanpenkalta talteen kaivamista Lehtosinilatvoista toinen olikin valkoinen. Soma sattuma, sekin on kasvanut jo melkoiseksi pehkoksi.


Unikoita tulee enemmän kuin koskaan. Rakastan niitä(kin) ja olen iloinen että ovat lisääntyneet kaikissa paikoissa johon olen niitä istutellut. 


Puuhamaan lastentarhassa, elikkäs vanhan kasvimaan lavassa, on viime vuonna kylvämäni Kaunokaiset varttuneet suuriksi ja kauniiksi. Niitä olen istutellut jo muuallekin...


... mm. kasvimaan "portin" pieliin. Kirsikasta katkotuista versoista tein kaaren, jossa kasvaa Villiviiniä.




Kasvimaa alkaa muistuttaa kukkamaata päivä päivältä enemmän. Nyt siellä kasvaa akileijoja, lemmikkejä, lupiineja, vuorikaunokkia, värililjoja, kultapalloa, imikkää.. Sormustinkukat valloittivat lupaa kysymättä yhden penkin kokonaan. No, mitäs niitä siitä siirtämään, kun melkeinpä riviin asettuivat. Siellä on oikeaa kasvupaikkaa odottelemassa viime vuotiset amppelimansikat, muutama syksyllä alesta ostettu viinirypäleköynnös, villiviiniä ja sekalainen kokoelma muita kasveja.


Samassa penkissä, sulassa sovussa villiviini ja viimevuotisia porkkanoita, jotka olivat syksyllä piiloutuneet näkymättömiin. Niiden annan kukkia ja kerään siemenet talteen. Osa siemenistä on itänyt vasta tänä keväänä eli vähän tulee porkkanasatoakin ilman kylvämistä.


Varsinaisesti kasvimaalle kuuluvaa siellä on parsat ja sipulit. Valko- ja ruohosipulit on hienossa kasvussa, punasipulit käy naakat nyhtämässä vähän väliä ylös joten ne hiukan kituvat.
Hei ja yrttejähän on sillä myöskin! Tosin, ne kasvavat laventelia lukuunottamatta itse valitsemissaan paikoissa, eivät suinkaan siellä mihin ne aikaisempina vuosina olen istuttenut tai kylvänyt.
Kuritonta menoa sanoisin!

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Tuoksuva ilta

Satakieli laulaa pihapuussa ja toinen jostain kauempaa vastaa, sireenit ja pihlaja kukkii täyttäen ilman suloisella tuoksullaan. Illan viimeiset auringonsäteet maalaavan puutarhan aivan erinäköiseksi, salaperäiseksi Satumaaksi..